Ei päämäärä, vaan matka

In Miesten puvut, Miesten vaatteeet, yhteistyö by Harri Pii

Maailmassa on paljon inspiroivia tarinoita, jotka kertovat itsensä ylittämisestä ja rohkeudesta astua pois omalta mukavuusalueelta. Pieniä sekä suuria tarinoita siitä, kun on olemassa tavoite tai unelma, ja päätetään päättäväisesti lähteä sitä kohti, joko pienin tai suurin askelin – tai vaikka pyöräillen. Elämme parhaillaan vuoden pimeintä aikaa, ja mielestämme nyt olisi täydellinen hetki kertoa yksi tällainen inspiroiva tarina, tuomaan positiivista fiilistä tähän harmaaseen marraskuiseen päivään. Ja jos se antaa edes yhdelle blogimme lukijalle rohkeutta ottaa ne ensimmäiset askeleet kohti omaa unelmaansa, on tämän postauksen tavoite saavutettu.

Teemu Hartman on 22-vuotias jyväskyläläinen mies, jolla oli iso unelma. Unelma, joka syntyi pyöräillessä Suomen läpi vuonna 2016. Hän haaveili matkasta halki Euroopan, pyörän selässä polkien. Tuon haaveen hän ajatteli toteuttavansa ”joku päivä sitten”. Viime kesänä tuo unelma oli kuitenkin mahdollista saavuttaa, ja Teemu tarttui rohkesti mahdollisuuteen. Hän pakkasi pyöränsä ja tavaransa, ja matkasi Nordkapiin Norjaan, Euroopan pohjoisimpaan kolkkaan. Matka kohti tuntematonta oli alkanut.

Seuraavaksi Teemu saa itse omin sanoin kertoa matkalla syntyneistä tuntemuksista sekä opettavaisista oivalluksista.

”Kesäkuun ensimmäinen päivä seisoin sumun keskellä tunnetun maapallopatsaan edessä koko omaisuuteni fillarin selässä. En pystynyt uskomaan todeksi, että olin lähdössä pyöräilemään Euroopan pohjoisimmasta kohdasta Euroopan eteläisimpään yli 7000km matkaa. Enhän minä edes tykkää pyöräilystä. Seuraavan 4kk päivät tulisivat vierähtämään pyörän selässä ja yöt teltassa. Mietin lähtökuopissa, kuinka tämä idea oli kaikista siihen mennessä tekemistä tyhmyyksistä ja huonoista ideoista se ylivoimaisesti tyhmin ja huonoin.

Pari viikkoa ennen lähtöä oli mennyt lähinnä paniikin ja stressin aiheuttamassa sumussa. Öitä valvoessani mietin vain kuinka tyhmä ihmisen pitää olla lähtiessään tällaiseen hommaan. Kukaan ei todellakaan ollut minua pakottanut tähän projektiin. Yritin muistutella itseäni, kuinka Euroopan läpi pyöräily oli ollut oma iso unelma jo vuosia ja nyt vihdoin pääsin toteuttamaan tätä fantasiaa. Näillä motivointiyrityksillä ei ollut mitään vaikutusta. Stressimonsteri oli päättänyt vallata pääni ja täyttää sen puhtaasti ahdistavilla ajatuksilla.”

”Kaikesta ahdistuksesta ja unettomista öistä huolimatta uskalsin lähteä uhmaamaan omia rajojani. Epäusko reissun onnistumisesta oli suuri lähtiessä, mutta kuten melkein kaikessa, aloittaminen ja lähteminen on aina se vaikein asia. Ei mennyt kuin muutama päivä ja olin täysin uusi ihminen. Ajatukseni olivat heittäneet volttia ja tuntui, kuinka olin saanut oman pääni taas omaan hallintaan. En enää pystynyt ymmärtämään mitä ihmettä olinkaan stressannut ja miksi olin tehnyt lähtemisestä itselleni niin vaikeaa. Ahdistuksen sijaan minusta tuntui, että olin löytänyt oman juttuni.

Rankkoja hetkiä ja omien rajojen ylittämistä tapahtui 4kk aikana ehkä enemmän, kuin viimeisen 22 vuoden aikana yhteensä. 10 päivää jatkunut vesisade Norjassa, rikkoutuneet varusteet ja jatkuvasti kipeät jalat aiheuttivat välillä sanoinkuvaamatonta hajotusta. Mielenkiintoista näinä hetkinä oli tajuta, kuinka kaikesta huolimatta, en hetkeäkään neljän kuukauden aikana halunnut olla missään muualla.”

”Hajotuksen ja väsymyksen lisäksi seikkailu tarjosi myös uskomattoman upeita hetkiä. Silmiä hivelevän kauniit maisemat, uudet ihmiset, täysi stressittömyys, vapauden tunne ja suuri määrä oppia teki tästä reissusta paremman, kun olisin ikinä voinut uskoa. Elämäni ylivoimaisesti parhaat neljä kuukautta.

Reissu ei suinkaan mennyt täysin ilman vastoinkäymisiä. Vain muutama sata kilometriä reissuni päätepisteestä tapahtui jotain, minkä ajattelu edelleen nostattaa karvat pystyyn. Telttailin aikaisemmin tapaamani etelä-korealaisen kaverin kanssa Espanjassa lähellä Malagaa, ajatuksenamme juhlistaa pian loppuvaa seikkailuani ja nautiskella kunnon juhlaillalinen. Kaverini sytytti retkikeittimensä, joka epäkunnossa leimautti liekin joka suuntaan sivuille. Liekki sytytti viereisen heinänkorren tuleen ja muutamassa sekunnissa, yhdestä heinästä syttynyt palo oli karannut täysin käsistä. Sekunneissa telttani, pyöräni ja kaikki omaisuuteni oli tulessa. Sain ainoastaan vieressäni olleet päiväkirjani pelastettua.” 

”Juoksin ilman kenkiä liekkien keskeltä lähimmälle talolle hakemaan apua. Palokunta saapui nopeasti paikalle ja he saivat palon sammutettua ennen, kun mitään peruuttamatontatuhoa oli tapahtunut. Loppujen lopuksi voi sanoa, että onni onnettomuudessa. Muutaman päivän asioiden selvittelyn jälkeen päätin hoitaa reissuni kunnialla loppuun. Lainasin liekeistä pelastamani kaverin pyörää ja poljin päivän, yön ja seuraavan päivän nukkumatta Euroopan eteläisimpään kohtaan Tarifaan. Olin suoriutunut Euroopan halki pyöräilystä! Perillä Tarifassa söin pitsan ja join litran tuopin olutta.” 

”Perille pääseminen ei herättänyt minussa niin suuria tunteita, kun olin odottanut. Ehkä aikaisemman viikon tapahtumat tai ehkä uneton yö alla olivat syöneet kaikki tunteeni. Tai ehkä koko homman pointti ei ollutkaan koskaan päästä Tarifaan, vaan nauttia matkasta. Nyt pari viikkoa reissulta saapumisen jälkeen olen päättänyt kirjoittaa kirjan tästä uskomattomasta seikkailusta. Taas mennään, vaikka enhän minä edes tykkää kirjoittamisesta.”

Koko Teemun matkakertomus kaikkine vaiheineen on luettavissa kirjanmittaisena versiona mahdollisesti jo ensi vuoden puolella. Lisää fiiliksiä matkan varrelta löydät kuvien muodossa Teemun Instagramista @teemuhartman tai videoiden muodossa hänen YouTube-kanavaltaan.

Teemun stailaus Harrin käsialaa:

Rento pukulook: Sinisävyinen puku Cavaliere, värikäs kauluspaita Guide London, villapäähine Stetson, villahuivi Amanda Christensen, nahkainen vyö Saddler & nahkakengät Playboy Shoes.

Casual look: Viininpunainen neule Fynch & Hatton, ruudulliset housut Alberto, musta kipparitakki PBO, tweedpäähine Stetson, villahuivi Amanda Christensen & mokkanahkaiset kengät Hans & Jacob.

Kiitos Sinulle Teemu, että jaoit tarinasi meille kaikille. Tuokoon se iloa, valoa ja rohkeutta meidän jokaisen päivään!